Psalmi 23 on yksi maailman tunnetuimmista raamatunkohdista. Monille se tuo lohtua ja turvaa, mutta minulle se ei ole aina ollut helppo. Yksi kohta erityisesti on tuntunut ristiriitaiselta: "Sinun vitsasi ja sauvasi minua lohduttavat."

Minulle, pienestä pojasta asti, vitsa on tarkoittanut kurinpitovälinettä. Se ei ole tuonut lohtua – vaan kipua. Minua on rangaistu asioista, joita olen tehnyt väärin. Vitsalla on pyritty ojentamaan, kasvattamaan, kouluttamaan. Se on ollut osa sitä, mitä meille opetettiin: “Kasvata poikasi Herran nuhteessa ja kurissa.”

Ja niin minä opin ajattelemaan:

Kuri = rangaistus

Vitsa = kipu

Ja Jumala = kurinpitäjä

En osannut yhdistää sanaa vitsa ja lohdutus samaan lauseeseen.

Mutta viime aikoina tämä psalmi on alkanut elää uudella tavalla. Olen pysähtynyt kysymään: mitä nämä sanat oikeasti tarkoittivat paimenen maailmassa – ja Raamatun alkukielissä?

Vitsasi ja sauvasi – suojan ja lohdutuksen merkki

Paimen ei koskaan lyö lampaitaan.

Hänellä oli kyllä vitsa – mutta ei lammasta vaan sutta varten. Heprean sana šēḇeṭ (שֵׁבֶט) viittaa vitsaan tai sauvaan, mutta symbolisesti se merkitsee myös valtaa, johdatusta, huolenpitoa. Se oli paimenen suojaväline – torjumaan vaaroja, ei hallitsemaan omiaan.

Sauva, hepreaksi miš‛enet (מִשְׁעֶנֶת), oli paimenen tuki. Hän nojasi siihen, ohjasi sillä laumaa ja nosti sillä eksyneen tai uupuneen lampaan takaisin turvaan.

Näiden kahden välineen tarkoitus ei ollut alistaa vaan turvata.

Entä sana kuri?

Meidän suomenkielessämme kuri tuo helposti mieleen kurinpalautuksen ja rangaistuksen. Mutta Raamatun alkuperäiskielissä sen merkitys on toisenlainen – jopa täysin päinvastainen.

Heprean kielessä kuri vastaa sanaa musar (מוּסָר), joka tarkoittaa:

ohjausta, kasvatusta, opetusta, viisautta elämään ja rakkaudellista ojentamista

Esimerkiksi Sananlaskuissa sanotaan:

“Herra kurittaa sitä, jota hän rakastaa...” (Sananl. 3:12)

Tässä kurittaa on sana yakach (יָכַח), joka ei merkitse lyömistä vaan:

näyttää oikea tie, ojentaa sanoin, paljastaa totuus rakkaudessa

Kreikan kielessä (Uuden testamentin puolella) sama ajatus jatkuu sanalla paideuō (παιδεύω), josta tulee myös sana pedagogi. Se tarkoittaa:

lapsen ohjaamista, rakastavaa kasvattamista, ei kurittamista, vaan kuljettamista eteenpäin

Hebrealaiskirjeessä todetaan:

“Herra kasvattaa sitä, jota hän rakastaa...” (Hebr. 12:6)

Kuri ei ole kahle – se on polku

Joskus olen kuullut että sana kuri onkin alun perin tarkoittanut kapeaa väylää, ehkä aidattu sellainen tai sitten kurua?

Kuvittele: kapea sola kahden vuorenrinteen välissä – turvattu reitti, jota pitkin voi kulkea eksymättä. Tai aidattu väylä jota pitkin lampaiden on turvallista kulkea.

Kuri ei ole kahle. Se on polku.
Ei pakko, vaan suoja.
Ei painostusta, vaan tie, jolla paimen kulkee edellä ja lampaat seuraavat luottaen.

Ja sitten tapahtui jotain, mitä en osannut odottaa

Psalmi 23 ei ollut enää pelkkä kirjoitus Raamatun sivuilla.
Minä aloin kuulla sen laulettuna minulle.

Ei niin, että minä lauloin Jumalalle,
vaan niin, että Jumala – Hyvä Paimen – lauloi sen minulle.

“Minä olen sinun paimenesi – eikä sinulta puutu mitään.
Minä vien sinut lepäämään vihreille niityille.
Minä johdatan sinut vetten äärelle – siellä saat levätä.”

Ja silloin kaikki muuttui.

Tuo sama psalmi, joka aiemmin tuntui ristiriitaiselta,
alkoi avautua kuin lämmin syli.

Minä näin Jumalan: ei kurittajana, ei vaatimusten tuojana, vaan suojelijana läsnäolona paimenena, joka kulkee kanssani pimeässäkin laaksossa

Minä en enää pelkää paimenen vitsaa.
En häpeä kuria.
Sillä nyt minä ymmärrän:

Ne ovat merkkejä rakkaudesta.
Merkkejä turvasta.
Merkkejä siitä, että minua ei jätetä yksin.

Ja kun nyt kuulen tuon laulun –
se ei ole enää virsi,
se on laulu minulle.

Hyvän paimenen ääni.

Ja hän sanoo: