Puusepän poika - Saate sanat

Tämä laulu syntyi täysin yllättäen, keskellä puusepän verstasta työn touhussa. Olen tehnyt sänkyjä mielestäni aivan liian pitkään, ja välillä turhautuminen näkyy selvästi. Kristillisestä kotikasvatuksestani huolimatta on vaikeina hetkinä lipsahtanut "muutama" kirosana.

Tuolla puuaskareiden keskellä mieleeni piirtyi kuva pienestä pojasta, joka istuu autotallissa saha kädessään ja haaveilee omasta mäkiautosta. Isä huomaa poikansa, hymyilee ja ehdottaa auton rakentamista yhdessä. Se ei valmistu hetkessä, eikä se edes ole tärkeintä, vaan tärkeintä on, että he viettävät aikaa yhdessä. Vaikka isä pystyisi tekemään auton nopeammin yksin, hän haluaa pojan oppivan luottamaan hänen tukeensa ja toivoo, että heistä kasvaisi erottamaton pari. Hänen rakkautensa poikaansa kohtaan on vankkumatonta.

Nyt kun olen itse rakentamassa suurempaa sänkyratkaisua kotiini, huomaan kaipaavani omaa isääni. Hän viettää eläkepäiviään hoitokodissa, enkä voi enää turvautua hänen käytännön apuunsa. Tekemäni virheet tuovat mukanaan turhautumista ja syyllisyyttä. Mieleeni nousee ajatus, kuinka ihanaa olisi, jos isäni vain tulisi, korjaisi vinoon menneen laudan ja lohduttaisi sanomalla: ”Ei hätää, tästä saadaan vielä hyvä.”

Elämässäni on ehtinyt sattua ja tapahtua monenlaista. Kun mietin omia valintojani, kuulen ivallisen äänen: ”Katso nyt, olen tehnyt karmaisevia virheitä ja nyt saan maksaa niistä. Olen pilannut elämäni, ja se on oma vikani. Sinun höyläpenkkisi on nurin, ja parempi onkin, ettet enää saa enempää vahinkoa aikaiseksi.” Ja tottahan se on, monesti olen aiheuttanut toimillani vahinkoa, ja virheistä saa maksaa. Mutta onko minulla vielä toivoa?

Näiden epäonnistumisten keskellä kuulen kuitenkin toisen äänen, joka muistuttaa taivaallisesta Isästäni: ”Katso, minä luon uutta. Nyt se puhkeaa taimelle – ettekö sitä huomaa?” (Jes. 43:19). Ymmärrän, että Jumala toimii kuin rakastava puuseppä, joka ei vaadi täydellisyyttä, vaan kutsuu minua luottamaan apuunsa. Hänen kanssaan keskeneräinenkin – jopa täysin tuhoutunut projekti – voi saada uuden alun.

Suurin toivo ei ole virheettömyydessä, vaan siinä, että saan olla hänen lapsensa. Niin kuin pieni poika oli ylpeä mäkiautostaan, vaikka isä oli tehnyt siitä suurimman osan, minäkin voin iloita siitä, mitä Jumala tekee kanssani. Lopulta Hän seisoo vierelläni ja sanoo: ”Me teimme sen.” Ja tärkeintä ei ole se, mitä teimme, vaan keitä olemme: Isä ja poika, yhdessä ikuisesti!

- Jouni

Palaa lauluu tästä